Koti » Laki » EU-ARTIKLA 13 JA TEKIJÄNOIKEUDET

EU-ARTIKLA 13 JA TEKIJÄNOIKEUDET

Ranskassa hyväksyttiin kolmen päivän keskustelujen jälkeen helmikuussa 2019 ristiriitaisia tunteita herättäneen uuden EU:n tekijänsuojauslain viimeisin versio. Erityisen äänekkäästi ehdotettua lakia on kritisoinut teknologiajätti Google, jonka mukaan laki tulee muuttamaan internetin nykyisin tuntemassamme muodossa.

EU-ARTIKLA 13 JA TEKIJÄNOIKEUDET

Euroopan Unionin tekijänoikeusdirektiivin artikla 13 esittää, että YouTuben kaltaisten palveluiden tulisi olla vastuussa, jos niiden käyttäjät lataavat saataville tekijänoikeussuojattuja elokuvia ja musiikkia. Kevään aikana europarlamentaarikot äänestävät esityksen saattamisesta laiksi. EU:ssa otettiin edellisen kerran käyttöön uudet tekijänoikeuslait vuonna 2001. EU:n mukaan unioni haluaa luoda digitaaliseen aikaan soveltuvat tekijänoikeussäännöt, mutta kaikki eivät ole ehdotettujen muutosten puolella. Mikäli Iso-Britannia eroaa EU:sta sopimuksella ja direktiivistä tulee lainvoimainen, laki koskee myös Isoa-Britanniaa mahdollisen siirtymäajan yli.

Artiklan sisältö

Artikla 13 on osa uutta Euroopan unionin tekijänoikeusdirektiiviä, joka määrittelee, kuinka verkkosisällön jakamispalveluiden tulee toimia tekijänoikeussuojatun materiaalin suhteen esimerkiksi televisio-ohjelmien, elokuvien ja musiikin osalta. Artikla viittaa palveluihin, jotka ovat pääasiassa olemassa antaakseen yleisölle mahdollisuuden käyttää suojattuja töitä tai muulla tavoin suojattua sisältöä käyttäjiensä jakamana, joten artikla luultavasti kattaa YouTuben, Dailymotionin ja Soundcloudin kaltaiset palvelut.

Asetus sisältää myös runsaasti poikkeuksia, joihin sisältyvät esimerkiksi voittoa tavoittelemattomat verkkotietosanakirjat, avoimen lähdekoodin ohjelmistokehitysalustat, pilvitallennuspalvelut, verkkomarkkinapaikat sekä kommunikaatiopalvelut.

Artiklaan liittyvät huolet

Artikla 13:n mukaan sisällönjakopalveluiden täytyy lisensoida tekijänoikeussuojattu materiaali oikeuksien haltijoilta. Mikä tämä ei ole mahdollista ja materiaalia julkaistaan palvelussa, yhtiötä voidaan pitää vastuussa, ellei se pysty osoittamaan, että se on joko yrittänyt parhaansa mukaan saada luvan tekijänoikeuksien haltijalta, pyrkinyt parhaansa mukaan estämään oikeuksien haltijoiden määrittämän materiaalin tuomisen saataville tai toiminut nopeasti poistaakseen oikeuksia rikkovan materiaalin saatuaan siitä tiedon.

Nämä säännöt koskevat palveluita, jotka ovat olleet saatavilla Euroopan unionin alueella yli kolmen vuoden ajan tai joiden vuosittainen liikevaihto on yli 10 miljoonaa euroa. Artikla 13:n mukaan se ei koske millään tavalla lainmukaisia käyttäjiä, ja ihmiset voivat käyttää osia tekijänoikeussuojatusta materiaalista kritiikkiä, arvostelua, parodiaa ja pastissia varten.

Artiklaan liittyvät huolet

Lakiesityksen kriitikoiden mukaan on mahdotonta lisensoida etukäteen materiaalia siltä varalta, että käyttävät lataavat sitä saataville. Euroopan parlamentin saksalainen jäsen Julia Reda totesi, että palvelut joutuisivat ostamaan lisenssit kaikkeen, mitä käyttäjät saattaisivat mahdollisesti ladata nettiin, mikä on hänen mukaansa mahdoton tehtävä.

Artikla 13 ei pakota yhtiöitä suodattamaan käyttäjien lataamaa sisältöä, vaikkakaan kriitikoiden mielestä yrityksillä ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja. YouTubella on jo sisältötunnuksiin perustuva järjestelmänsä, joka pystyy havaitsemaan tekijänoikeussuojattua musiikkia ja videoita ja sulkemaan ne pois palvelusta. Mutta kriitikoiden mielestä tämäntyyppisen suodattimen kehittäminen ja ottaminen käyttöön olisi liian kallista pienille tai uusille yrityksille. Toiset ovat myös varoitelleet, että algoritmit tekevät usein virheitä ja saattavat poistaa palvelusta luvallisesti käytettävää sisältöä.

Lopullinen teksti koottiin kolmen version pohjalta

Tietoyhteiskunnan oikeuksia puolustavan EFF-järjestön blogin mukaan suodattimet voivat koskea kaikkea eurooppalaisten välistä viestintää keskeyttääkseen ja sensuroidakseen sitä, jos mustan laatikon algoritmi päättää, että heidän tekstinsä, kuvansa, äänensä tai videonsa vastaavat tunnettua tekijänoikeussuojattua työtä.

Artikla 13 määrää, että palveluiden täytyy ottaa käyttöön valitus- ja oikaisumekanismi, että palveluiden käyttäjät voivat ratkaista nopeasti ristiriitatapauksia, jos heidän sisältönsä on estetty virheellisesti. Useat tahot viihdeteollisuudessa tukevat artikla 13:a, koska se asettaa verkkosivustot vastuuseen, mikäli ne eivät lisensoi materiaalia tai poista sitä palvelusta.

Lopullinen teksti koottiin kolmen version pohjalta

Ennen kuin direktiivin lopullisesta versiosta saatiin sopimus, siitä oli olemassa kolme versiota. Yksi Euroopan parlamentin laatima, yksi Euroopan neuvoston ja yksi Euroopan komission tekemä. Kaikki kolme instituutiota toimi yhteistyössä tuottaakseen tekstin lopullisen version. YouTube varoitti kampanjassaan, että Euroopan parlamentin alkuperäinen versio oli pahin mahdollinen vaihtoehto.

YouTuben kampanjointi Euroopan parlamentin versiosta esitti, että se sulkisi kaikki olemassa olevat videot ja uudet lataukset EU:n alueella olevilta sisällöntuottajilta, ja YouTube kehotti näkyvimpiä vloggaajia tekemään videoita artikla 13:sta. YouTube varoitti, että sen sisältötunnusjärjestelmä toimii vain, jos oikeuksien haltijat käyttävät sitä ja esittävät selkeät todisteet materiaalin kuulumisesta heille. Palvelun mukaan olisi liian riskialtista antaa kenenkään ladata mitään sisältöä EU:n sisältä.

Artikla 13:n lopullinen versio sanoo, että palveluiden täytyy pyrkiä parhaansa mukaan poistamaan tekijänoikeussuojatut videot, kun oikeuksien haltijat ovat antaneet asiaankuuluvat ja vaadittavat tiedot. YouTuben kannalta tämä vaikuttaa voitolta. Google kertoi ilmoituksessaan, että yritys tutkii ensin EU:n tekijänoikeussuojadirektiivin lopullisen tekstin ja päättää sitten seuraavista vaiheista ajan kanssa. Googlen mukaan yksityiskohdilla on merkitystä, joten yritys toivottaa tervetulleeksi jatkokeskustelun aiheesta Euroopassa.

Artiklan vaikutukset videopelilähetyksiin

Artiklan vaikutukset videopelilähetyksiin

Videopelaajat, jotka jakavat lähetyksiä pelaamisestaan videoiden striimauspalveluissa, kuten Twitchissä ja YouTubessa, korostavat tekijänoikeuksien monimutkaisuutta netissä. Pelaajat striimaavat kaikenlaisia pelejä laidasta laitaan, jotkut pelaavat Counter-Striken kaltaisia ammuskelupelejä, toiset kuvaavat saavutuksiaan Minecraftissa ja jotkut striimaavat kanavallaan pelaamistaan PokerStarsilla. Linklaters-asianajotoimiston asianajaja Kathy Berry selitti, että kun pelaajat luovat pelivideon YouTubeen, videosta itsestään tulee uusi tekijänoikeussuojattu työ, jonka pelaaja omistaa. Mutta koska tämä video kuitenkin sisältää myös videopelistudioiden omistamia tekijänoikeussuojattuja töitä, videon jakamiseksi nettiin vaadittaisiin sekä pelaajan että studion hyväksyntä.

Tällä hetkellä useimmat videopelien julkaisijat antavat pelaajien jakaa videoita pelaamisestaan netissä. Nintendo on ollut asiassa hieman rajoittavampi, mutta myös se on hiljattain löysännyt sääntöjään. Jos artikla 13:sta tulee laki, teoriassa pelistudiot voisivat kieltää Twitchiä ja YouTubea näyttämästä videoita peleistään.

Berry kertoi, että pelistudiot eivät yleensä käytä oikeuksiaan YouTube-pelaajia vastaan välttääkseen PR-vaikutukset faneihin kohdistuen sekä siitä syystä, että videoilla voi olla merkittävää markkinoinnillista arvoa. Pelaajat saattavat pystyä väittämään, että heidän videonsa eivät kuulu artikla 13:n alaisuuteen, sillä he ovat lisänneet niihin omaa kommentointiaan, kritiikkiä tai arvostelua. Mutta Berry varoittaa kuitenkin, että tällaisia puolustuksia ei ole vielä testattu riittävässä mittakaavassa oikeusasteissa tässä kontekstissa.